Muotokuvamalleina hoivakodin asukkaat

Piirustus ja maalaus -kurssin yksi tehtävä oli toteuttaa muotokuva vesivärein. Usein tekniikkakeskeinen kurssi painottaa liikaa lopputulosta, ja muotokuvan aiheeksi valikoituukin helposti joko tekijä itse tai valmis valokuva. Joten halusin tuoda opiskelijoille esiin läpi taidehistorian teoksiin vaikuttaneen merkityksellisen tekijän: muotokuvamaalattavan. Miettiessäni yhteistyökumppania, pohdin läheisen päiväkodin ja hoivakodin välillä. Päädyin kuitenkin ottamaan yhteyttä hoivakotiin, sillä hyvinkin aktiiviset lapset olisivat sopineet nopeisiin croquis-piirroksiin, muttei pitkiin muotokuvasessioihin. Valintaan vaikutti pitkälti myös se, että oma isoisäni on veljeskodissa, jossa tiedän vieraita käyvän vähän ,ja poikkeavan ohjelman saaminen siellä piristää niin asukkien kuin hoitajien päivää.

Salon Kukonkallion hoivakoti otti meidät innolla vastaan. Vierailimme kolmena päivänä kolmella eri osastolla ja jokaisella kerralla saimme ilahtuneen vastaanoton. Opiskelijat kuuntelivat muotokuvamalliensa tarinoita hymy huulilla. Oli mahtavaa saada kuulla, miten yksi asukkaista oli löytänyt puolison itselleen perunapellon reunasta, kun nuori sodasta lomille päässyt sotilas kulki ohi, tai miten yksi asukkaista odotti niin meidän tuloaan, että oli pyytänyt hoitajaa lakkaamaan hänen kynnet kirkkaan punaisiksi. 

​Muotokuvien mallit eivät pelkästään viihdyttäneet tekijöitä jutuillaan, vaan toimivat myös kovasilmäisinä kriitikkoina omille muotokuvilleen. Tosin eipä tainnut kukaan kovin kovaa palautetta saada - eniten taidettiin kauhistella teoksiin piirtyneiden ryppyjen määrää. Vaikka ehdimme tunnin session aikana työstää muotokuvia pitkälle, osa jatkoi viimeistelyä vielä kurssin muilla tunneilla. 

Opiskelijoiden palaute kertoi paljon projektin onnistumisesta. Sen lisäksi, että moni koki hienona mahdollisuutena päästä piirtämään elävää mallia, moni kirjoitti kurssipalautteessa kokeneensa vanhusten kohtaamisen merkityksellisenä ja tärkeänä asiana.